Hoito-ohjeet
Akaattikotilo eli Jättiläismaakotilo
(Achatina fulica)
Alun perin Itä-Afrikasta kotoisin olevat akaattikotilot ovat viime vuosisadalta lähtien levinneet lähes kaikkialle, missä ilmasto on riittävän lämmin ja kostea. Osa kotiloista on levinnyt vahingossa banaanikuormien mukana, osa on istutettu. Havajille ensimmäiset kotilot vietiin lemmikkieläimiksi, Uuteen-Guineaan japanilaiset sotilaat veivät niitä ruoakseen. Uusilla elinalueillaan akaattikotilot lisääntyvät loputtomasti luonnollisen vihollisen puuttuessa. Luonnossa kotilot ovat liikkeellä vain kostealla ja lämpötilan ollessa yli 12 astetta. Huonommissa oloissa ne etsiytyvät piilopaikkaan, vetäytyvät kuoreensa ja sulkevat luukun pienellä läpällä. Tällaisessa lepotilassa ne voivat olla jopa vuodenkin. Suomen luonnossa kotilot eivät selviä, vaan kuolevat poikkeuksetta viimeistään pakkasten tultua.
Akaattikotilo on rauhallinen ja mielenkiintoinen lemmikki, jonka hoito ei vaadi kovinkaan paljon aikaa tai vaivaa. Sitä voi pitää kädellä, ja se sopii yleensä lemmikiksi myös allergisille. Akaattikotilo saattaa elää jopa 10-vuotiaaksi, ja kuori kasvaa jopa 15cm pitkäksi. Se sairastuu melko harvoin, yleensä vain silloin jos sitä on hoidettu huonosti. Akaattikotilot liikkuvat mieluiten iltaisin ja öisin, ja nukkuvat enimmän osan päivästä. Akaattikotilon ja sen terraarion käsittelemisen jälkeen pitää aina pestä kädet huolellisesti, sillä on olemassa pieni mahdollisuus, että kotilo kantaa bakteereja.
Kotilo pärjää yksikseen pari päivää, jos sillä on riittävästi ruokaa ja kalkkia tarjolla sekä olosuhteet ovat hyvät. Kotilon voi myös ottaa mukaan pienemmässä matka-laatikossa, parin litran loota riittää hyvin väliaikaiseksi matka-asumukseksi.
TERRAARIO
Terrarioksi pikkukotiloille riittää aluksi hyvinkin pieni astia, mutta kotilot kasvavat nopeasti ja tarvitsevat pian isomman astian. 20-40 litran vetoinen astia on sopiva muutamalle täysikokoiselle kotilolle. Vanha akvaariokin käy hyvin, jos osa kansilaseista korvataan esim. rei´itetyllä levyllä. Käytännössä muoviallas on kevyempänä helpompi käsitellä. Muista huolehtia ilmanvaihdosta, jotta turve ei homehdu.
Terraarion pohjalle levitetään lannoittamatonta turvetta vähintään 5cm kerros. Lannoittamatonta turvetta voi ostaa mm. puutarhamyymälöistä "Luonnon turve" -nimikkeellä (esim. Kekkilän luonnonturve). Myös eläinkaupoissa on tarjolla turvetta. Turve pitää aluksi kostuttaa hyvin ja pitää sen jälkeen kosteana päivittäisellä sumutuksella suihkupullolla. Ilmankosteuden olisi hyvä olla 70-85%. Turve vaihdetaan tarpeen mukaan. Ulosteet ja pilanntuneet ruuantähteet siivotaan päivittäin. Jos turve on litisevän märkää tai siihen ilmestyy pikkukärpästen toukkia, se pitää vahtaa välittömästi! Terraarion pesussa suositeltavinta olisi käyttää vain vettä ja tiskiharjaa. Jos pesuainetta on pakko käyttää, mäntysuopa tai käsitiskiaine kelpaavat. Pesuaine on lopuksi huuhdeltava kunnolla pois, sillä se on haitallista kotilolle.
Terraarion voi sisustaa mielensä mukaan. Halutessaan kotilot piiloutuvat turpeeseen ja kiipeilevät seiniä pitkin. Älä kuitenkaan laita terraarioon myrkyllisiä kasveja, kotilot saattavat syödä ne. Lämpötilaksi soveltuu hyvin normaali huonelämpö (21-24 astetta). Sijoita terraario niin, ettei siihen paista aurinko, muuten suljetussa astiassa lämpötila voi nousta nopeasti liian korkeaksi. Älä myöskään jätä terraariota avonaisen ikkunan eteen etenkään talvella, jolloin terraario kylmenee liikaa. Hyvä tapa antaa terraariolle lisälämpöä, on sijoittaa terraarion ulkopuolelle pieni kohdevalaisin. Se luovuttaa lämpöä, ja terraario valaistuu mukavasti. Eläinkaupoissa on saatavilla myös lämpömattoja, joilla terraarion lämpötilaa voi pitää yllä, jos sopivaa lämpöä ei muuten saavuteta.
RUOKINTA
Kotilot ovat kaikkiruokaisia.
Salaatit, kurkku, kesäkurpitsa, tomaatti, omena, banaani, melonit, päärynä, kaali, peruna, porkkanat, marjat, lehtiselleri, bataatti, viinirypäleet, herkkusienet, kylmä veteen keitetty puuro, myös raakaa jauhelihaa ja kalan hiutaleruokaa voi antaa silloin tällöin. Kesällä voit kerätä niille voikukanlehtiä. Mitä monipuolisemmin sen parempi. Myös muita voi kokeilla, kunhan pitää mielessä kielletyt ruoka-aineet.
Kielletyt ruoka-aineet:
- Paistettua, rasvaista, suolaista, sokeroitua tai muuten maustettua ruokaa ei saa antaa
- Ei sipulia, sitruunaa, raparparia, suolaheinää, ketunleipää, pinaattia tai avocadoa.
- Ei kuivia ruokia, jotka turvotessaan kotilon mahassa voivat aiheuttaa tämän kuoleman.
- Jos keräät ruokaa ulkoa, älä kerää teiden varsilta jossa autojen päästöt ovat kerääntyneet kasveihin.
Kotilot tarvitsevat lisäksi kalkkia kuorensa kasvattamiseen. Tarjoa lemmikkieläinkaupasta saatavia seepiansuomuja tai apteekissa myytävää liitujauhetta. Anna liitujauhe matalalta alustalta, ettei se sekoitu turpeeseen. Vesiastiaa kotilot eivät välttämättä tarvitse, jos terraario on jatkuvasti kostea ja kotilo voi tyydyttää vedentarpeensa muuten. Jos astian laittaa, vesi ei saa olla niin syvää, että kotilo peittyy kokonaan. Noin 2cm vettä on sopiva syvyys. Kotilot rakastavat kylpemistä.
LISÄÄNTYMINEN
Kotilot voivat elää hyvällä joidolla jopa kymmenen vuotta. Sukukypsyyden ne saavuttavat reilun 6kk iässä, jolloin niiden päähän vasemmalle puolelle tulee näkyviin pieni täplä. Kotilot ovat kaksineuvoisia eli parittelussa kumpikin osapuoli voi esiintyä sekä koiraana että naaraana. Toisin sanoen, jos kotiloita on enemmän kuin yksi, munia tulee. Kotilot munivat kerralla satoja vaaleita munia turpeen alle. Munat kuoriutuvat noin viikossa ja turpeen alta ryömii parvi nälkäisiä pikkukotiloita. Kuoriutuessaan ne syövät ensiksi munien kuoret, ja alkavat ruokailla normaalisti parin päivän kuluttua. Niille voi tarjota samaa ruokaa kuin aikuisillekin kotiloille. Akaattikotilo voi varastoida parittelussa saamiaan siittiöitä useita kuukausia, ja munia vaikka olisi ollut pitkäänkin yksin. Jos et halua isoa kotiloparvea, kannattaa munat tuhota heti esim. pakastamalla. Multa on hyvä käydä läpi kerran viikossa, munien varalta.
MUUTA
Kotilot viihtyvät hyvin yksikseenkin, eivätkä välttämättä tarvitse lajitoveria. Yksin elävä kotilo kasvaa tavallisesti kookkaammaksi, kun muniminen ei hidasta kasvua. Suurimpien akaattien kuori on ollut jopa 15cm pitkä!
Käsittele kotiloita varovasti, ettei kotilon kuori mene rikki. Kasvavasta vaaleammasta reunasta kuori on haurasta, mutta siihen kohtaan tulleet murtumat kotilo pystyy korjaamaan. Kun irrotat lasiin liimautunutta kotiloa, liu´uta sitä varovasti kohti lasin reunaa. Älä vedä kotiloa suoraan irti lasista, kuori voi irrota ruumiista, jolloin kotilo kuolee. Kotilon voi silloin tällöin pestä vesihanan alla kädenlämpöisellä vedellä. Kuoren saa puhtaaksi harjaamalla varovasti esim. pehmeällä hammasharjalla. Jos kotilo putoaa ja sen kuori vaurioituu muualta kuin reunasta, on todennäköistä, että kotilo kuolee. Joskus ne pystyvät kasvattamaan särön päälle kakkikuoren, mutta tämä vie aikaa.
Joskus voi käydä niin, että kotilo vaipuu horrokseen. Syynä on yleensä se, että lämpötila on päässyt laskemaan, tai terraario on kuivunut liiaksi. Tällöin kotilo kaivautuu turpeen alle, ja tekee kuoren aukkoon vaalean läpän. Kotilon saa herätetyksi parhaiten huuhtelemalla sen kädenlämpöisen vesihanan alla. Kun kotilon laittaa huuhtelun jälkeen takaisin terraarioon (jonka olosuhteet on tarkistettu!), se työntyy pian ulos kuoresta, ja syö läpän. Kotiloille ei ole haitaksi vaikka ne silloin tällöin olisivatkin horroksessa, kuuluuhan se luonnossakin niiden elämään. Tarpeellinen horros ei kuitenkaan ole.
Jos kotilo täytyy syystä tai toisesta lopettaa, armeliain ja siistein tapa on pakastaminen. Kotilo laitetaan rasiaan ja ensin jääkaappiin, jolloin se vetäytyy horrosmaiseen tilaan. Seuraavana päivänä sen voi laittaa pakastimeen, jolloin se nukkuu pois tuskaa tuntematta.
KOTILON SAIRAUDET
Kun kotilo on syömättä normaalista pitempään, se on useita päiviä paikallaan tai vetäytyy syvälle kuoreensa, on syytä olettaa, että jotain on vialla. Kotilot voivat kantaa myös ihmiselle vaarallisia parasiitteja tai bakteereja, joten on tärkeää, että kädet pestään huolellisesti aina käsittelyn jälkeen.
Kotilo on paikallaan muutamia päiviä myös munimisen aikaan, tästä ei tarvitse olla huolissaan.
Sairastunut kotilo on yleensä hyvin passiivinen. Se saattaa istuskella päiviä paikallaan ja tirkistellä kuorensa alta. Lima muuttuu sitkeäksi ja sitä on hyvin vaikeaa pestä pois käsistä. Sairauden edetessä kotilo vetäytyy kuoreensa, lakkaa syömästä ja lopulta kuihtuu pois. Sairastunut kotilo täytyy heti havaittaessa laittaa karanteeniin. Hoitokeinoja on erilaisia, mutta monen varsin tehottomia. Kotilolle kannattaa tarjota pehmeitä helposti syötäviä proteiinipitoisia ruokia, kotiloa voi kylvettää haaleassa vihreässä teessä, sille voi tarjota syötäväksi erilaisia luonnon terveyskasviksia, turve tulisi vaihtaa ja kuumentaa kunnolla, terraario pestä tällä kertaa pesuaineella ja mahdollisesti vielä desinfioida, jotta mahdolliset taudinaiheuttajat kuolisivat asumuksesta, ruuat täytyy pestä/kuumentaa ennen tarjoilua ja kaikki sisustus vähentää minimiin ja puhdistaa kunnolla. Itse kotilosta taudinaihettajia on hyvin vaikea/mahdotonta saada pois, mutta jos on kärsivällinen aina voi yrittää. Hoidon voi aloittaa kylvettämällä sairastunutta kotiloa useita kertoja päivässä ja toivoa, että taudinaiheuttajat lähtevät pois veden avulla.
Punkit:
Riccardoella limacum
Kotilon iholla voi vaeltaa pikkuisia valkeita punkkeja, nämä asustavat kotilon kuoren sisällä. Hoitona terraarion puhdistus, kotilon kylvetys useasti ja petopunkkiyhdyskunnan (Hypoaspis miles) hankinta. Petopunkit saalistavat valkeat punkit ja pääsevät myös kotilon kuoren alle, jonne muuten ei pääse käsiksi. Petopunkkeja voi ostaa useista verkkokaupoista. Petopunkit kuolevat, kun niiden saaliseläiminä toimivat valkeat punkit loppuvat.
Hoidettuna lopputulos on usein hyvä.
Parasiitit:
Pieniä loisia (sukkulamatoja yms.), jotka elävät kotilon sisällä aiheuttaen sille harmia. Useimmiten loisia ei saa häädettyä, vaan kotilot menehtyvät.
Aelurostrongylus abstrusus
Angiostrongylus cantonensis - aiheuttaa ihmisellä eosinofiilisen aivokalvontulehduksen
Angiostrongylus costaricensis - aiheuttaa ihmisellä abdominal angiostrongyliasiksen
Schistosoma mansoni - aiheuttaa skistosomiaasin
Trichuris spp.
Hymenolepis spp.
Strongyloides spp.
Gut extrusion
Kotilo "oksentaa" sisäelimensä ulos, lopputuloksena aina kuolema. Tätä edeltää kotilon kummallinen käytös. Se jököttää paikallaan pää ojennettuna ylös ja suu turvonneen näköisenä. Syytä sairauteen ei tunneta.
Mantle collapse
Vaippa repeää syystä tai toisesta irti kuoresta, osittain tai kokonaan. Jos kotilo vaikuttaa muuten hyvinvoivalta ja syö, parantuminen on mahdollista.
(Achatina fulica)
Alun perin Itä-Afrikasta kotoisin olevat akaattikotilot ovat viime vuosisadalta lähtien levinneet lähes kaikkialle, missä ilmasto on riittävän lämmin ja kostea. Osa kotiloista on levinnyt vahingossa banaanikuormien mukana, osa on istutettu. Havajille ensimmäiset kotilot vietiin lemmikkieläimiksi, Uuteen-Guineaan japanilaiset sotilaat veivät niitä ruoakseen. Uusilla elinalueillaan akaattikotilot lisääntyvät loputtomasti luonnollisen vihollisen puuttuessa. Luonnossa kotilot ovat liikkeellä vain kostealla ja lämpötilan ollessa yli 12 astetta. Huonommissa oloissa ne etsiytyvät piilopaikkaan, vetäytyvät kuoreensa ja sulkevat luukun pienellä läpällä. Tällaisessa lepotilassa ne voivat olla jopa vuodenkin. Suomen luonnossa kotilot eivät selviä, vaan kuolevat poikkeuksetta viimeistään pakkasten tultua.
Akaattikotilo on rauhallinen ja mielenkiintoinen lemmikki, jonka hoito ei vaadi kovinkaan paljon aikaa tai vaivaa. Sitä voi pitää kädellä, ja se sopii yleensä lemmikiksi myös allergisille. Akaattikotilo saattaa elää jopa 10-vuotiaaksi, ja kuori kasvaa jopa 15cm pitkäksi. Se sairastuu melko harvoin, yleensä vain silloin jos sitä on hoidettu huonosti. Akaattikotilot liikkuvat mieluiten iltaisin ja öisin, ja nukkuvat enimmän osan päivästä. Akaattikotilon ja sen terraarion käsittelemisen jälkeen pitää aina pestä kädet huolellisesti, sillä on olemassa pieni mahdollisuus, että kotilo kantaa bakteereja.
Kotilo pärjää yksikseen pari päivää, jos sillä on riittävästi ruokaa ja kalkkia tarjolla sekä olosuhteet ovat hyvät. Kotilon voi myös ottaa mukaan pienemmässä matka-laatikossa, parin litran loota riittää hyvin väliaikaiseksi matka-asumukseksi.
TERRAARIO
Terrarioksi pikkukotiloille riittää aluksi hyvinkin pieni astia, mutta kotilot kasvavat nopeasti ja tarvitsevat pian isomman astian. 20-40 litran vetoinen astia on sopiva muutamalle täysikokoiselle kotilolle. Vanha akvaariokin käy hyvin, jos osa kansilaseista korvataan esim. rei´itetyllä levyllä. Käytännössä muoviallas on kevyempänä helpompi käsitellä. Muista huolehtia ilmanvaihdosta, jotta turve ei homehdu.
Terraarion pohjalle levitetään lannoittamatonta turvetta vähintään 5cm kerros. Lannoittamatonta turvetta voi ostaa mm. puutarhamyymälöistä "Luonnon turve" -nimikkeellä (esim. Kekkilän luonnonturve). Myös eläinkaupoissa on tarjolla turvetta. Turve pitää aluksi kostuttaa hyvin ja pitää sen jälkeen kosteana päivittäisellä sumutuksella suihkupullolla. Ilmankosteuden olisi hyvä olla 70-85%. Turve vaihdetaan tarpeen mukaan. Ulosteet ja pilanntuneet ruuantähteet siivotaan päivittäin. Jos turve on litisevän märkää tai siihen ilmestyy pikkukärpästen toukkia, se pitää vahtaa välittömästi! Terraarion pesussa suositeltavinta olisi käyttää vain vettä ja tiskiharjaa. Jos pesuainetta on pakko käyttää, mäntysuopa tai käsitiskiaine kelpaavat. Pesuaine on lopuksi huuhdeltava kunnolla pois, sillä se on haitallista kotilolle.
Terraarion voi sisustaa mielensä mukaan. Halutessaan kotilot piiloutuvat turpeeseen ja kiipeilevät seiniä pitkin. Älä kuitenkaan laita terraarioon myrkyllisiä kasveja, kotilot saattavat syödä ne. Lämpötilaksi soveltuu hyvin normaali huonelämpö (21-24 astetta). Sijoita terraario niin, ettei siihen paista aurinko, muuten suljetussa astiassa lämpötila voi nousta nopeasti liian korkeaksi. Älä myöskään jätä terraariota avonaisen ikkunan eteen etenkään talvella, jolloin terraario kylmenee liikaa. Hyvä tapa antaa terraariolle lisälämpöä, on sijoittaa terraarion ulkopuolelle pieni kohdevalaisin. Se luovuttaa lämpöä, ja terraario valaistuu mukavasti. Eläinkaupoissa on saatavilla myös lämpömattoja, joilla terraarion lämpötilaa voi pitää yllä, jos sopivaa lämpöä ei muuten saavuteta.
RUOKINTA
Kotilot ovat kaikkiruokaisia.
Salaatit, kurkku, kesäkurpitsa, tomaatti, omena, banaani, melonit, päärynä, kaali, peruna, porkkanat, marjat, lehtiselleri, bataatti, viinirypäleet, herkkusienet, kylmä veteen keitetty puuro, myös raakaa jauhelihaa ja kalan hiutaleruokaa voi antaa silloin tällöin. Kesällä voit kerätä niille voikukanlehtiä. Mitä monipuolisemmin sen parempi. Myös muita voi kokeilla, kunhan pitää mielessä kielletyt ruoka-aineet.
Kielletyt ruoka-aineet:
- Paistettua, rasvaista, suolaista, sokeroitua tai muuten maustettua ruokaa ei saa antaa
- Ei sipulia, sitruunaa, raparparia, suolaheinää, ketunleipää, pinaattia tai avocadoa.
- Ei kuivia ruokia, jotka turvotessaan kotilon mahassa voivat aiheuttaa tämän kuoleman.
- Jos keräät ruokaa ulkoa, älä kerää teiden varsilta jossa autojen päästöt ovat kerääntyneet kasveihin.
Kotilot tarvitsevat lisäksi kalkkia kuorensa kasvattamiseen. Tarjoa lemmikkieläinkaupasta saatavia seepiansuomuja tai apteekissa myytävää liitujauhetta. Anna liitujauhe matalalta alustalta, ettei se sekoitu turpeeseen. Vesiastiaa kotilot eivät välttämättä tarvitse, jos terraario on jatkuvasti kostea ja kotilo voi tyydyttää vedentarpeensa muuten. Jos astian laittaa, vesi ei saa olla niin syvää, että kotilo peittyy kokonaan. Noin 2cm vettä on sopiva syvyys. Kotilot rakastavat kylpemistä.
LISÄÄNTYMINEN
Kotilot voivat elää hyvällä joidolla jopa kymmenen vuotta. Sukukypsyyden ne saavuttavat reilun 6kk iässä, jolloin niiden päähän vasemmalle puolelle tulee näkyviin pieni täplä. Kotilot ovat kaksineuvoisia eli parittelussa kumpikin osapuoli voi esiintyä sekä koiraana että naaraana. Toisin sanoen, jos kotiloita on enemmän kuin yksi, munia tulee. Kotilot munivat kerralla satoja vaaleita munia turpeen alle. Munat kuoriutuvat noin viikossa ja turpeen alta ryömii parvi nälkäisiä pikkukotiloita. Kuoriutuessaan ne syövät ensiksi munien kuoret, ja alkavat ruokailla normaalisti parin päivän kuluttua. Niille voi tarjota samaa ruokaa kuin aikuisillekin kotiloille. Akaattikotilo voi varastoida parittelussa saamiaan siittiöitä useita kuukausia, ja munia vaikka olisi ollut pitkäänkin yksin. Jos et halua isoa kotiloparvea, kannattaa munat tuhota heti esim. pakastamalla. Multa on hyvä käydä läpi kerran viikossa, munien varalta.
MUUTA
Kotilot viihtyvät hyvin yksikseenkin, eivätkä välttämättä tarvitse lajitoveria. Yksin elävä kotilo kasvaa tavallisesti kookkaammaksi, kun muniminen ei hidasta kasvua. Suurimpien akaattien kuori on ollut jopa 15cm pitkä!
Käsittele kotiloita varovasti, ettei kotilon kuori mene rikki. Kasvavasta vaaleammasta reunasta kuori on haurasta, mutta siihen kohtaan tulleet murtumat kotilo pystyy korjaamaan. Kun irrotat lasiin liimautunutta kotiloa, liu´uta sitä varovasti kohti lasin reunaa. Älä vedä kotiloa suoraan irti lasista, kuori voi irrota ruumiista, jolloin kotilo kuolee. Kotilon voi silloin tällöin pestä vesihanan alla kädenlämpöisellä vedellä. Kuoren saa puhtaaksi harjaamalla varovasti esim. pehmeällä hammasharjalla. Jos kotilo putoaa ja sen kuori vaurioituu muualta kuin reunasta, on todennäköistä, että kotilo kuolee. Joskus ne pystyvät kasvattamaan särön päälle kakkikuoren, mutta tämä vie aikaa.
Joskus voi käydä niin, että kotilo vaipuu horrokseen. Syynä on yleensä se, että lämpötila on päässyt laskemaan, tai terraario on kuivunut liiaksi. Tällöin kotilo kaivautuu turpeen alle, ja tekee kuoren aukkoon vaalean läpän. Kotilon saa herätetyksi parhaiten huuhtelemalla sen kädenlämpöisen vesihanan alla. Kun kotilon laittaa huuhtelun jälkeen takaisin terraarioon (jonka olosuhteet on tarkistettu!), se työntyy pian ulos kuoresta, ja syö läpän. Kotiloille ei ole haitaksi vaikka ne silloin tällöin olisivatkin horroksessa, kuuluuhan se luonnossakin niiden elämään. Tarpeellinen horros ei kuitenkaan ole.
Jos kotilo täytyy syystä tai toisesta lopettaa, armeliain ja siistein tapa on pakastaminen. Kotilo laitetaan rasiaan ja ensin jääkaappiin, jolloin se vetäytyy horrosmaiseen tilaan. Seuraavana päivänä sen voi laittaa pakastimeen, jolloin se nukkuu pois tuskaa tuntematta.
KOTILON SAIRAUDET
Kun kotilo on syömättä normaalista pitempään, se on useita päiviä paikallaan tai vetäytyy syvälle kuoreensa, on syytä olettaa, että jotain on vialla. Kotilot voivat kantaa myös ihmiselle vaarallisia parasiitteja tai bakteereja, joten on tärkeää, että kädet pestään huolellisesti aina käsittelyn jälkeen.
Kotilo on paikallaan muutamia päiviä myös munimisen aikaan, tästä ei tarvitse olla huolissaan.
Sairastunut kotilo on yleensä hyvin passiivinen. Se saattaa istuskella päiviä paikallaan ja tirkistellä kuorensa alta. Lima muuttuu sitkeäksi ja sitä on hyvin vaikeaa pestä pois käsistä. Sairauden edetessä kotilo vetäytyy kuoreensa, lakkaa syömästä ja lopulta kuihtuu pois. Sairastunut kotilo täytyy heti havaittaessa laittaa karanteeniin. Hoitokeinoja on erilaisia, mutta monen varsin tehottomia. Kotilolle kannattaa tarjota pehmeitä helposti syötäviä proteiinipitoisia ruokia, kotiloa voi kylvettää haaleassa vihreässä teessä, sille voi tarjota syötäväksi erilaisia luonnon terveyskasviksia, turve tulisi vaihtaa ja kuumentaa kunnolla, terraario pestä tällä kertaa pesuaineella ja mahdollisesti vielä desinfioida, jotta mahdolliset taudinaiheuttajat kuolisivat asumuksesta, ruuat täytyy pestä/kuumentaa ennen tarjoilua ja kaikki sisustus vähentää minimiin ja puhdistaa kunnolla. Itse kotilosta taudinaihettajia on hyvin vaikea/mahdotonta saada pois, mutta jos on kärsivällinen aina voi yrittää. Hoidon voi aloittaa kylvettämällä sairastunutta kotiloa useita kertoja päivässä ja toivoa, että taudinaiheuttajat lähtevät pois veden avulla.
Punkit:
Riccardoella limacum
Kotilon iholla voi vaeltaa pikkuisia valkeita punkkeja, nämä asustavat kotilon kuoren sisällä. Hoitona terraarion puhdistus, kotilon kylvetys useasti ja petopunkkiyhdyskunnan (Hypoaspis miles) hankinta. Petopunkit saalistavat valkeat punkit ja pääsevät myös kotilon kuoren alle, jonne muuten ei pääse käsiksi. Petopunkkeja voi ostaa useista verkkokaupoista. Petopunkit kuolevat, kun niiden saaliseläiminä toimivat valkeat punkit loppuvat.
Hoidettuna lopputulos on usein hyvä.
Parasiitit:
Pieniä loisia (sukkulamatoja yms.), jotka elävät kotilon sisällä aiheuttaen sille harmia. Useimmiten loisia ei saa häädettyä, vaan kotilot menehtyvät.
Aelurostrongylus abstrusus
Angiostrongylus cantonensis - aiheuttaa ihmisellä eosinofiilisen aivokalvontulehduksen
Angiostrongylus costaricensis - aiheuttaa ihmisellä abdominal angiostrongyliasiksen
Schistosoma mansoni - aiheuttaa skistosomiaasin
Trichuris spp.
Hymenolepis spp.
Strongyloides spp.
Gut extrusion
Kotilo "oksentaa" sisäelimensä ulos, lopputuloksena aina kuolema. Tätä edeltää kotilon kummallinen käytös. Se jököttää paikallaan pää ojennettuna ylös ja suu turvonneen näköisenä. Syytä sairauteen ei tunneta.
Mantle collapse
Vaippa repeää syystä tai toisesta irti kuoresta, osittain tai kokonaan. Jos kotilo vaikuttaa muuten hyvinvoivalta ja syö, parantuminen on mahdollista.
Lajiesittelyt
Tulossa